lauantai 3. lokakuuta 2015

Time is now.

Long time no hear from you! Tänään töissä sain asiakkaaksi aivan ihanan vanhemman rouvashenkilön, jota autoin lahjan valitsemisessa. Superihana, puhelias ja aurinkoinen tapaus! Tukka oli harmaa, mutta pilke silmäkulmasta ei ollut kadonnut. Oli meikitkin niin viimeisen päälle, kirkkaanpunaiset housut, ja bling bling käsiveska tottakai! Lahja löytyi, ja siinä etsiskelyjen ja pakkailujen lomassa puheltiin niitä näitä. Nainen kysyi, mistä löytäisi kicksin, olisi tarvetta kuulemma uusille meikeille ja uudelle parfyymille. Haha! Ihana! En edes tiennyt että siinä iässään vielä meikataan ;) Etteikö siinäkin olisi ollut jo tarpeeksi ihmettelemistä , nainen kertoi kuinka on näkövammainen ja pystyy näkemään vain 20 % näkökentästä... Rouva kertoi myös hänen muuttaneen takaisin Suomeen jenkeistä 40 vuoden jälkeen, kun hänen miehensä kuoli. Hän muutti siskojensa luokse. Mutta nyt siskotkin olivat jo nukkuneet pois. Sitten tulee se hetki, kun en vaan enää osaa sanoa mitään....
On näitä ihmisiä ja hetkiä, jotka pysäyttää. Sen teki mulle tämä ihana vanhempi rouva tänään. Miten kiitollinen oon kun saan olla NUORI. Ja TERVE.  
Rakastan tätä hetkeä!

1 kommentti: